Petra Miessmer

Kotihoidontuen kuntalisän ehdot ristiriidassa lasten edun ja kaupungin strategisten tavoitteiden kanssa

Kotihoidontukea maksetaan alle 3-vuotiaalle lapselle, mikäli lapsi ei osallistu kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Yli 50 kuntaa Suomessa maksaa lakisääteisen osuuden päälle kuntalisää, jolla Kuntaliiton selvityksen mukaan on vaikutusta varhaiskasvatuksen kysyntään. Vantaallakuntalisän suuruus on ensi vuoden huhtikuusta alkaen 160euroa kuukaudessa ja sitä maksetaan kunnes lapsi täyttää 1,5-vuotta.

Yli puolet kuntalisää maksavista kunnista, Vantaa mukaan lukien, on asettanut kuntalisän maksamiselle rajauksen, että perheen kaikki alle kouluikäiset lapset tulee hoitaa kotona. Tämä tarkoittaa käytännössä, että jos perheessä on varhaiskasvatukseen jo osallistuvia vanhempia lapsia, heidät tulee ottaa kotihoitoon, jotta nuoremman sisaruksen kotihoidosta voi saada hieman kohtuullisemman korvauksen. Yhtä varhaiskasvatuksesta kotihoitoon siirtyvää yli 3-vuotiasta kohden kaupunki säästää noin 1000euroa kuukaudessa, mikä on merkittävä säästö verrattuna perheen saamaan 160 euron hyötyyn.

Vantaalla on vahva linjaus siitä, että varhaiskasvatuksen osallistumisastetta tulee nostaa muun muassa eriarvoisuuskehityksen hillitsemiseksi. Osallistumisasteen nostaminen on yksi päättymässä olevan valtuustokauden strategisten tavoitteiden mittareista. Tavoite on tärkeä, sillä varhaiskasvatus kaventaa tutkimusten mukaan erilaisista taustoista tulevien lasten hyvinvointieroja ja luo pohjaa sosiaalisille taidoille ja yhdenvertaisuudelle.

Ihmettelemmekin, miten edellytys hoitaa perheen kaikki lapset kotona sopii tavoitteeseen nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta? On lasten subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden näkökulmasta väärin, että tällaisilla ehdoilla kannustetaan perheitä ottamaan päiväkotiin jo tottuneita sisaruksia takaisin kotihoitoon, mikä pahimmillaan merkitsee lapsen arjen muuttumistakahteen kertaan vain reilun puolen vuoden aikana. Monet vanhemmat tekevät tällaisen päätöksen joka tapauksessa säästääkseen varhaiskasvatusmaksuissa, mutta asettamallaan ehdolla kaupunki myös kannustaa perheitä tähän.

Lapsen kehityksen kannalta on aivan eri asia hoitaa pientä 2-vuotiasta kotona pikkusisaruksen kanssa, kuin esiopetusikää lähestyvää, jolle varhaiskasvatustoiminta on jo merkittävästi koulupolulle valmentavaa ja arki päiväkodissa vakiintunutta. Siinä vaiheessa myös kavereilla on jo merkitystä ja sosiaalisten suhteiden katkeaminen aiheuttaa tarpeetonta tunne-elämän kuormitusta. On myös perheitä, joissa on erilaisia ongelmia ja tuen tarvetta, jolloin tällainen valinta voi kuormittaa tilannetta entisestään.

Lasten ja perheiden arkeen merkittävästi vaikuttavat päätökset tulisi aina tehdä lasten edun ensisijaisuus huomioiden ja lapsivaikutukset huolellisesti arvioiden. Vaikka kaupungille kyseinen kuntalisän maksamisen ehto tuo merkittävää säästöä, on se ristiriidassa erityisesti lasten oikeuksien mutta myös kaupungin omien strategistentavoitteiden kanssa. Ja siksi tämä epäkohta tulee korjata mahdollisimman pian.  

* Teksti on kirjoitettu yhteistyössä varavaltuutettu Annukka Majannon kanssa

 

Jaa artikkeli

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *